höpö höpö höpöti hööö

Yks ilta tulin kirjastolta kotiin ja kämppis kysy että miten menee, vastasin että nämä koulu jutut ahdistaa mutta eiköhän tämä tästä. Tähän mun kämppis positiivisesti vastas että joo, mutta mieti, sun ei tarvii asua sun vanhempien kanssa ja saat olla täällä vapaasti. Joo, totta.. Mutta sellanen pieni kulttuuri ero tässä että mä muutin pois kotoa jo kuusi ja puoli vuotta sitten.. :D Tuolla muualla maailmalla kun kerta asutaan pidempään kotona..

Tämä kommentti laitto mut miettimään sitä miten erilainen esim. tämä vaihto on kaikille riippuen niiden aiemmista kokemuksista myös. Mä lähdin ensimmäisen kerran pois Turusta melkein neljä vuotta sitten, silloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Mutta nyt kun lähdin tänne ni ihmettelin ihmisten kysymystä ”joko jännittää?” Ei, ei jännittänyt.. Mä koin etten mä nyt niin kovin kauas ole lähtemässä ja jos tarve tulee niin täältä pääsee helposti kotiin. Mutta kyllä elämässä haasteita pitää olla, siksi mä koenkin että tämä asumismuoto sun muut haasteet jotka mulla täällä on, niin niiden kuuluukin olla. Ens kuusta lähtien asun siis yksin neljän pojan kanssa.. Eihän kovin erilaista voi olla kuin mun neljän veljen kanssa varttuminen.. Tarkoitan siis Juusoa ja serkku poikia.. :D Ja tätäkin haastetta odotan innolla, kaikesta oppii :)

Muita haasteita mulla on ollu noiden esseiden kirjoittaminen, lähinnä varmaan asenne ongelma ollu. Mutta kyllä täällä on sitä HH:ta oppinut arvostamaan ihan erilailla, niin kuin eräs herra meidän luokalla sanoi niin siihen systeemiin on vaan pitänyt kasvaa sisälle ja muilla tavoilla tekeminen on nyt vähän haastavaa :D Yhteen esseeseen kirjoitin oppimistarpeista ja vaikeuksista. (Conferenssi vieraiden fyysisistä ja opinnollisista tarpeista kirjoitin, liittyy matkailuun juu ;)) Sen verran henkilökohtainen aihe et esseen kirjoittaminen ahdisti alkuun tosi paljon, mutta tänään palautin sen ja olin jopa ihan tyytyväinen siihen :) Mutta kun luki materiaalia lukihäiriöstä ja mietti itseään niin voi että taas turhautti. Mutta tällaiseksi olen syntynyt ja tällaisena pysyn. Ja hyvin mä oon pärjännyt, ja tulen pärjäämään koska tämä elämä eletään asenteella! Mun heikkoudet on osa mua ja mun vahvuus on se että osaan elää niiden kanssa ;)

Mähän en sillon alkuun tykännyt olla täällä ja se tunne kummastutti mua. No enhän mä kovin innoissani tänne lähtenytkään mutta ekat viikot mietin että mitä mä teen täällä tuulessa ja sateessa, Suomessa mä olin onnellinen. Mutta nyt jo viihdyn, osaan nauttia taas elämästä, mikä lie muutto ahdistus silloin ollut. Itse asiassa asiasta puhuttiin Human Rescoure Managementissa ja tällainen vaihe kai kuuluu ollakin tai ainakin on ihan yleistä. Jonkun kuvionkin se opettaja sinne taululle piirsi.. New Yorkiin mentäessä tällaista fiilistä ei ollut, siksi mietin että mitä vikaa minussa tai Dublinissa on.. aloin jo miettimään et oon liian vanha tähän :D

Mutta nyt siis viihdyn, ja elämä on elämää :) Mut sillon Nycissäkin kaipasin sitä arkea kun eka kuukausi asuttiin siel hotellilla, ja täällä sama juttu. Mä mietin tossa just yhtä postausta asioista joista mä tykkään niin arki on kyllä sellainen asia :D Täällä taas kerran muistaa miten hieno paikka se Suomi onkaan, puutteineen kaikkineen, ja muistaa sen miten onnekas ja onnellinen onkaan. Paljon mä mietin mun ystäviä täällä. Mulla on kyllä elämässä PALJON mahtavia ihmisiä ja jos ne vaan tietäis kuinka tärkeitä ne mulle on :)

Mullahan on elämässä myös mahtavia ihmisiä täällä :) Yks juttu kans josta mä tykkään niin tapa jolla mun kaverit sanoo mun nimen täällä, siis aivan ihanaa :D Alkuun se oli perus Jata.. Mut sit noi muun maalaiset on kuullu miten suomalaiset sanoo mun nimen ni se nyt se kuuluu näin JATTTA.. Okei, en osaa kirjoittaa sitä oikein mut se on niin mahtavan kuulosta, sellainen terävä T, silleen vähän agressiivisesti :D Rakkaalla lapsella on monta nimeä vai miten se menee :) Tietty tottelen kun kutsuma nimellä kutsutaan, mutta koto puolessa rakastan sitä kun ihmiset kutsuu mua Jatuks, tulee samalla lailla hyvä fiilis ku tosta JATTTAsta. Tai Hatta, silläkin nimellä mua kutsutaan.. lähinnä Porvoossa :D Jatu on sellanen et harvemmin ihmiset sillä kutsuu, useimmiten ne kirjoittaa sen. Se on tavallaan sellainen hellittely nimi. Iskä mua useimmiten kutsuu Jatuks, siltä sen nimen kai oon saanu :) Ite en ikinä oo varmaan esitelly itteäni Jatuksi mut sillä nimellä yleensä allekirjotan esim kortit :) Miksiköhän tämänkin kerroin, ehkä siksi jos joku ihmettelee kun tämänkin blogin allekirjoitan samalla nimellä :D

Tulipa sekava postaus, kunhan jotain kirjoitin :D Tää blogi on kyllä ihan erilainen kun mun blogi sillon kolme vuotta sitten… Pitäis varmaan välillä kirjottaa mitä mä täällä teen ja millaista on, esim niistä mun reissuista ja St. Patrickin päivästä.. Kyllä mä jossain vaiheessa juu ;) Tän blogin piti olla niin erilainen :D Mutta nyt ei energia riitä muuhun kun tällaiseen pohdintaan ja höpötykseen :D

Perjantaina lähden ulkomaille eli Pohjois-Irlantiin ja ens viikolla ajelemaan vuokra-autolla ympäriinsä. Ja ei, minä en aja, älkää pelätkö! :P

Jatu

Hassuja tarinoita Vol 2.

Tuli tässä muutama hassu tarina taas mieleen :D

 Jousiammunnassa tuossa edelliskerralla ei mennyt ihan putkeen, taidettiin olla väsyneitä sen Cork and Kerry reissun jälkeen. No mutta kun mun nuolet ei yhdessä vaiheessa osunut maaliin ollenkaan.. Ekana luulin että se johtuu siitä että, se nuoli on huono, kun siinä oli vaan yksi sulka jäljellä.. Mutta sitten kun sen maalin ohi alkoi lentää nuolia jotka joissa oli kaikki kolme sulkaa jäljellä niin alkoi pikkasen turhauttamaan. Sitten kun kaksi nuolta putkeen lensi ohi maalin niin ilmoitin lähteväni kotiin :D Se meidän valmentaja tuli siihen paikalle ja kysy että mikä hätänä? Nina vastasi että Jatta lähtee kotiin kun sillä ei oikein nyt suju. No kaikesta uhoamisestani huolimatta olin ampumassa jo seuraava nuolta ja se meijän valmentaja sano että vaihda silmää. No kappas, olin sitten tähdännyt vasemmalla silmällä kun oikealla silmällä mun pitäis tähdätä koska ammun oikealta puolelta. No sitten kun vaihdoin silmää niin nuoli lensi heti napakymppiin :D

Niin se hauska juttu, sanoin ekana itse ja sitten se valmentajakin sanoi, mun pitää jatkossa käyttää sellaista merirosvon silmälappua, jotta tähtään oikeasti oikealla silmällä! Siis valmentaja sanoi sen kyllä vitsinä, mutta mitäs jos mä oikeesti kävisinkin sellaisen hommaamassa, muiden ilme olisi kyllä näkemisien arvoinen :D Sinne Suomeen vaan tiedoksi että joku saa ostaa mulle sen oman juosen ja nuolia! Ja Juuso saa rakentaa mulle mökille sellaisen maalitaulun. Mä uskon ettei ole mitään mitä mun veli ei osaisi rakentaa ;)

Toinen hassu juttu, tapahtui jo muutama viikko sitten.. Täällä kun tämä virallinen kieli on englanti, mutta on myös se iirin kieli. Niin no.. Me yritettiin silloin pari viikkoa sitten mennä vierailemaan vanhassa vankilassa joka on nimeltään Kilmainham Gaol jail.. Nimenomaan yritettiin, kaikilla tavoilla.. Ensin oli vaikeuksia bussissa ja sitten sinne sisään pääsyssä, ei siis päästy sisään, se oli ihan täynnä : ( no jatkossa parempi onni. Mutta se bussimatka :D Ekana siinä pysäkillä harjoiteltiin miten se sitten lausutaan (en vieläkään osaa).. Sen iirin kielen takia osa nimistä lausutaankin ”ei englantilaisittain”.. Siinä sitten bussiin mennessämme yritettiin sanoa kuskille ”kilimainhaimgeil jail”.. (Jotenkin noin mä olisin sen yrittänyt tavata) Johon kuski sitten vastasi ”What?! You gonna kill them all?!” :D Jep, siis kyllähän se vaan vitsaili mutta oltiin kyllä aika noloina.. Se vielä leikki meidän kustannuksella siinä matkan aikanakin.. no päästiin bussilla siis perille.. mutta ei ikinä sisälle sinne ”kill them all:iin” :D

Heijastin, eikö muut käytä heijastinta? :D Mulla roikkuu takissa kiinni meijän koulun heijastin ja multa on nyt jo kaks saksalaista kysynyt et mikä se on. Olin silleen eikö teillä ole tällaista Saksassa? :O Kerroin että heijastinta pidetään siksi koska ulkona on pimeää ja että autot voisi nähdä minut kun kävelen kadulla. Suomessa on melko pimeää talvisin.. No tytöt vastas mulle että kyllä heilläkin tuollaisia on mutta äidit laittavat tällaiset kapistukset pikkulasten koulureppuihin kiinni.. No joo, olenko minä lapsellinen vai fiksu kun mulla on heijastin.. niin… En sitä ainakaan pois ota oli kummin vaan :D

Mulla oli kyllä lisääkin hassuja tarinoita, kirjoitan niitä sitten kun niitä muistuu mieleen. Eikä nää ny niin kovin hauskoja ole :D

Jatu

Pyhä Patrick toi pahuuden mukanaan Irlantiin, vai..?

 Mulla on koulussa se Irish Cultural Studies kurssi ja oon oppinu siellä paljon asioista joista en todellakaan tienny.. Tälleen naistenpäivän kunniaksi voisin kerto siitä miten kaikilla ei oo asiat aina yhtä hyvin..

Oletteko koskaan kuullut Magdalena sisarista? Sana oli itselle etäisesti tuttu ja leffakin siitä on tehty, mutta ei mulla ollut hajuakaan.. välillä maailma pysäyttää, miten paljon pahaa tänne mahtuukaan..

Seuraavassa pätkä Ylen uutisista edellisviikolta..

Ulkomaat 20.2.2013 klo 0:35

Irlannin pääministeri pyysi anteeksi Magdalena-nunnien uhreilta

Sopimattomasta käytöksestä syytetyt naiset joutuivat työskentelemään ilman palkkaa pesuloissa, jotka toimivat aina vuoteen 1996 asti. Laitoksia pyöritti katolinen kirkko.

Irlannin pääministeri Enda Kenny on esittänyt virallisen anteeksipyynnön naisille, jotka pakotettiin työskentelemään katolisen kirkon ylläpitämissä Magdalena-pesuloissa. Vuoteen 1996 asti toimineissa pesuloissa työskenteli 10 000 naista. He eivät saaneet työstään palkkaa.

Nunnien pyörittämiin pesuloihin päätyi naisia monista eri syistä. Usein heitä syytettiin sopimattomasta käytöksestä, kuten esimerkiksi avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta. Pesuloihin joutui myös orpoja ja vammaisia. Nuorimmat laitoksiin joutuneet olivat yhdeksänvuotiaita. Yksi kymmenestä Magdalena-pesulaan joutuneista naisista kuoli.

Naisten elinoloja pesuloissa on kuvailtu epäinhimillisiksi ja tarkoituksellisen nöyryyttäviksi. Työmäärä oli kohtuuttoman raskas, ja tyttöjä ja naisia hallittiin kovalla uskonnollisella kurilla ja pelottelulla.

Ensimmäiset Magdalena-pesulat perustettiin vuonna 1922, ja ne ehtivät toimia 74 vuotta. Pesuloita oli Irlannissa kymmenen. Niissä pestiin pyykkiä valtiolle, yrityksille ja tavallisille ihmisille. Viimeisin niistä sijaitsi Dublinissa.

Siis mitä? Tossa vähän taustaa, meille opettaja kyllä sano tuon luvun olevan suurempi, melkein 30 000 naista. Ja ne syyt miksi ne naiset sinne ”vankilaansa” joutui. Yleisin syy oli että nämä naiset oli ”langenneita naisia”, avioliiton ulkopuolinen raskaus ym. MUTTA myös syistä että jotkut naisista oli liian NÄTTEJÄ ja saattoivat olla miehille tulevaisuudessa liian suuri houkutus. Parempi laittaa nämä naiset siis vankilaan. MITÄ?! Siis, että sä varmaan tulet parin seuraavan vuoden aikana tekemään rikoksen niin parempi laittaa sut vankilaan sitä ennen. Vanhemmat laittoivat tyttäriään näihin pesuloihin, koska raskaana oleva tytär nyt vaan sattuu olemaan suuri häpeä. Aborttihan ei tässä maassa ole vieläkään laillista.. Tai sitten tämä, näihin ”pesuloihin” joutui naisia joiden miehet hakkasi niitä. Niin, sehän varmaan oli niiden naisten vika. Laitetaan naiset vankilaan ja annetaan näiden miesten jatkaa elämäänsä ja mennä kavereiden kanssa pubiin oluelle.. Ja siis tätä on tapahtunut mun elinikäni aikana täällä. Tässä maassa. JOKA ON MUKA SUOMEA KEHITTYNEEMPI! Okei, mä tiedän että mun sisässä asuu pieni feministi.. Pahaa tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa, mutta että kehittyneessä länsimaassa tämän kaltaista toiminta..

Siihen tuo otsikko. Toiko Pyhä Patrick pahuuden Irlantiin? St. Patrick on siis se hemmo joka toi kristinuskon ja katolilaisuuden Irlantiin. Mutta mitä kaikkia asioita voi tehdä kirkon suojassa. Opettaja kerto että ne naiset siellä ”pesuloissa” ei saanut puhua. Ikinä. Yrittäkää itse olla puhumatta pari päivää, vuosi tai jopa kuusitoista vuotta! Ja jos koitat puhua, niin sitten tulee kepistä. Näiltä naisilta otettiin niiden nimet pois, ja annettiin uudet tilalle.  Ne naiset jotka oli raskaana, ne synnytti niiden lapset ja sitten niiden lapset otettiin pois ja ne vastasyntyneet lapset MYYTIIN, ilmeisesti Amerikkaan!

Nämä naiset tekivät siis oikeasti töitä pesuloissa, mutta siellä on tapahtunut niin paljon muutakin. Niiltä naisilta vietiin kaikki, niitä käytettiin jopa seksuaalisesti hyväksi. Ne ei saanu kunnolla ruokaa ja ne nunnat eli siinä vierellä ihan täyttä elämää.. Ja yhteiskunta sulki silmänsä näiltä asioilta ja sulkee edelleen. Ne niistä naisista jotka on edelleen elossa, ei ole vieläkään saanut tähän päivään mennessä mitään hyvitystä siitä mitä ne on joutunut kokemaan. Ainut mitä ne ovat saaneet, on tuo anteeksi pyyntö. Varmasti paljon lohduttaa. Melkeen 20 vuotta sen jälkeen, kun ne pesulat on suljettu. Ja arvatkaa mitä, ne jotka oli vastuussa näistä asioista, pääsi kuin koira veräjästä, ketään ei laitettu vastuuseen, kukaan ei joutunu oikeeseen vankilaan. Ja näiden pesuloiden palveluita käytti isot yritykset ja jopa valtio. Että näin.

http://www.youtube.com/watch?v=fUO1HkE3wNE

Maailmassa on paljon pahaa, mut mä en vaan ymmärrä.

Sori, oli vähän synkkä aihe mutta näin naisten päivänä voi aatella ettei kaikilla naisilla mee yhtä hyvin..

Parempaa huomista odottaen

Jatu

Mää ja kukat

Tämä pikkunen puutarhuri on ollut innoissaan kun kevät on tulossa. Ja oon tässä nyt miettinyt tätä rakkauttani luontoon.. Kun kerran olen yleensä se ainoa joka juoksee innoissaan nähdessään jonkun kukan kukkimassa..

Aloitin puutarhakoulussa syyskuussa 2006 kun olin hakenut floristiksi opiskelemaan ja jotenkin päädyin puutarhapuolelle. Ekana päivänä koulussa kaikki kertoi miten ne jo pienenä puuhasi puutarhassa niiden isoäitien kanssa, tai jotain.. Silloin mä vaan mietin, et nyt oon väärässä paikassa.. Onhan meilläkin mökillä puutarha ja kasvimaa, mutta mähän mielummin luin aina kirjaa kuin mitään puutarhahommia.. Niin kai se on vieläkin jos kyse on mansikkamaan kitkemisestä, mutta muuten Mummin kanssa puutarhassa ahertaminen on yksi lempi puuhistani nykyään :D

Mutta jotenkin mä siellä koulussa opin rakastamaan puutarhoja ja puistoja, sitä tunnetta kun saa tunkea kätensä multaan (KEKKILÄÄÄÄÄ ;D), tehdä kukkakimppuja ja leikata puita :D Keväisin, kun katsoo miten luonto työntää vauhdilla kaiken sen vihreyden sisästään, voi ihmetellä sen voimaa : ) Monesti oon reissannut ihmisten kanssa jotka ei oikeen tajuu kukkia, ei ymmärrä miksi mä hypin innoissani kun näen jonkun kasvin. Mutta sellainen mä olen, se on osa mua : )

Tämä kaikki tuli mieleeni kun istuin koulun kirjastolla tarkoituksena aloittaa yks essee, mutta käytin kaiken aikani suunnittelemalla ystäväni hääkukkia. Tunne kun mietit, että miksi ihmeessä opiskelet vielä kun sulla on jo ammatti jota rakastat. No kyllähän mä pidän siitä mitä opiskelen, ja kaikella on tarkoituksensa. Mä vielä yhdistän nämä kaks alaa ja teen mitä MINÄ HALUAN! :P

Irlanti on tosiaan vihreä saari, se tuli nähtyä viime viikonloppuna kun lähdettiin kunnolla Dublinin ulkopuolelle.. Bussin ikkunasta katsoessani mietin, ettei puut ole vielä edes kunnolla hiirenkorvalla, MITEN VIHREÄ TÄSTÄ SAARESTA VIELÄ TULEEKAAN!? Tämä puutarhuri odottaa sitä innolla <3

Tähän loppuun muutama (monta) kuva kukista, täältä vihreältä saareleta. Mun kamera ei oo kovinkaan hyvä, ja mä vielä huonompi, joten....

 

Magolia <3

Aika montaa puuta on täällä tullu jo halailtua.. kerran hippi, aina hippi? :D

Pienen pieni syklaami

joku iso vaalean vihreä Tuija?

Noin vihreetä tuolla Dublinin ulkopuolella on!

Että tällästä tällä kertaa.. Jatu <3 luonto. Mitens tuo Suomen luonto, joko kukkii? ;)

Jatu